Virho on tänäkin vuonna rakentanut runsaasti kutusoraikkoja ja poikaskivikoita Vantaanjoen ja Karjaanjoen vesistöihin.

Virhon työllisyyttä edistävän virtavesikunnostusprojektin vetäjä Olli Toivonen opastaa virtavesikunnostaja Ari Hallikaista ja Jouko Huttusta Vantaanjoen pääuoman Vaiveronkoskella Hyvinkäällä kesällä 2009. Uudenmaan ympäristökeskuksen vuonna 1999 kunnostamaan Vaiveronkoskeen rakennettiin uusia kutusoraikkoja.

Vantaanjoen vesistöön on tänä vuonna rakennettu kutusoraikkoja ja poikaskivikoita seuraavasti:

- Palojokeen Juvankoskelle kutusoraikkoja 125 m²
- Palojokeen Palopurolle kutusoraikkoja 125 m²
- Erkylänlukkojenpuroon kutusoraikkoja 60 m²
- Erkylänlukkojenpuroon poikaskivikoita 100 m²
- Vantaanjoen pääuomaan Vaiveronkoskelle kutusoraikkoja 250 m²

Vantaanjoen vesistöön rakennetaan tänä vuonna vielä seuraavat kutusoraikot ja poikaskivikot:

- Sveitsinpuroon kutusoraikkoja 125 m²
- Sveitsinpuroon poikaskivikoita 100 m²

Virho on edellisinä vuosina rakentanut Vantaanjoelle kutusoraikkoja ja poikaskivikoita seuraavasti:

Vuonna 2006 rakennettiin kutusoraikkoja 500 m² ja poikaskivikoita 300 m² yhteensä:

- Palojokeen Kallelankoskelle, Mökkikoskelle, Rannikonmäenkoskille ja Jokelan Työväentalonkoskelle
- Erkylänlukkojenpurolle

Vuonna 2007 rakennettiin kutusoraikkoja 700 m²ja poikaskivikoita 500 m² yhteensä:

- Palojokeen Palopurolle
- Vantaanjoen pääuomaan Vaiveronkoskelle
- Ohkolanjoen latvoille
- Erkylänlukkojenpurolle
- Lisäksi rakennettiin Palojokeen Palopurolle luonnonmukainen kalatie yhdessä maanomistajan kanssa

Vuonna 2008 rakennettiin kutusoraikkoja 500 m²ja poikaskivikoita 500 m² yhteensä:

- Palojokeen Palopurolle
- Erkylänlukkojenpurolle
- Longinojalle yhdessä Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura ry:n kanssa
- Lisäksi viimeisteltiin Palojokeen Palopuron luonnonmukaista kalatietä yhdessä maanomistajan kanssa

Ennen vuotta 2006 Virho on rakentanut kymmenen vuoden aikana talkootyönä ja virtavesikunnostusprojektin voimin kutusoraikkoja ja poikaskivikoita Vantaanjoen pääuomaan ja sivupuroihin yhteensä n. 1000 m² Paalijoelle ja pääuoman Pitkäkoskelle.

Virhon virtavesikunnostuksia Vantaanjoella ovat rahoittaneet Uudenmaan- ja Hämeen TE-keskusten kalatalousyksiköt ja Uudenmaan TE-keskuksen työvoimaosasto.

Em. kunnostusten aikana Virho on kotiutusistuttanut Vantaanjoen vesistöön kunnostamiinsa puroihin ja koskiin yli 1 milj. taimenen ja 0,3 milj. lohen vastakuoriutunutta poikasta. Näillä kotiutusistutuksilla on kotiutettu Vantaanjoen vaelluskaloista tyhjille alueille luontaisesti lisääntyviä taimenkantoja ja mahdollisesti luontaisesti lisääntyvä lohikantakin. Poikasistutukset lopetettiin toistaiseksi vuonna 2008 tehtyihin istutuksiin.

Toistaiseksi Virho ei istuta poikasia Vantaanjoen vesistöön, vaan seuraa taimenien ja lohien luonnonlisääntymistä, mikä on viimeisen kymmenen vuoden aikana laajentunut merkittävästi.

Kolmena viime vuotena meritaimenien luontaista lisääntymistä on havaittu 80 km päässä merestä sijaitsevissa Virhon kunnostamissa pääuomaan laskevissa sivupuroissa ja lohien luontaista lisääntymistä 60 km päässä merestä sijaitsevilla pääuoman koskilla.

Yli 60 cm pituinen meritaimen kutee Virhon rakentamalla soraikolla yli 80 km päässä merestä vuonna 2007

Hieman yli 70 cm pituinen meritaimen kutee Virhon rakentamalla soraikolla yli 80 km päässä merestä vuonna 2007

Elpymisestä huolimatta Vantaanjoella on edelleen pahoja ongelmia, joista pahimmat ovat:

Verkkokalastus joen edustan merialueella taimenien ja lohien kutunousun aikana. Joen edustalla olevan Kruunuvuorenselän verkkokalastus alkaa vuosittain 15.9., juuri taimenien ja lohien vilkkaimpaan nousuaikaan.

Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö ja sen patorakenteet haittaavat vaelluskalojen nousua Vantaanjokeen. Voimalaitoksen käyttö haittaa myös kalojen laskeutumista joesta mereen, josta merkkinä voimalaitoksen alapuolelta suvannosta löytyy turbiinin katkomia ankeriaita kesäaikaan. Joesta mereen laskeutuvien taimen- ja lohismolttien mahdollista vahingoittumista Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen turbiinissa ei ole tutkittu.

Yhdessä voimalaitoksen käytön kanssa vaelluskalojen nousua Vantaanjokeen ovat haitanneet Vanhankaupunginkosken huonot kalastusjärjestelyt, joita on viime vuosina kuitenkin koko ajan parannettu.

Kuntien jätevesiverkkojen pumppaamoilta ja puhdistamoilta tapahtuu joka vuosi useita, joskus kymmeniä, puhdistamattoman jäteveden päästöjä, jotka aiheuttavat kala- ja eliöstökuolemia ja huonontavat veden hygieenistä tilaa, sekä rehevöittävät jokea ja Itämerta.

Maataloudesta huuhtoutuu ravinteita ja kiintoainesta Vantaanjokeen ja edelleen Itämereen. Vantaanjoella ravinne- ja kiintoainesten huuhtoutuminen maatalousmailta vesistöön johtuu suurelta osin myös maataloudesta riippumattomista syistä. Asutuskeskuksista Vantaanjokeen suoraan johdetut hulevesiviemärit aiheuttavat asutuskeskusten alapuolella pahoja tulvia, jotka nostavat tulvaveden alapuolisille pelloille, jolloin ravinteita ja kiintoainesta huuhtoutuu vesistöön.

Vantaanjoen valuma-alue on vakavasti vaurioitunut. Valuma-alueen soiden, metsien ja peltojen tehokas ojitus ja asutuskeskuksista suoraan Vantaanjokeen johdetut hulevesiviemärit aiheuttavat vähäjärvisellä joella kovien sateiden aikaan pahoja tulvia. Em. syy estää myös sade- ja sulamisvesien imeytymisen maaperään, josta vesi tasaisesti valuisi uomiin virtaamia tasaten. Vähäsateisina aikoina Vantaanjoen uomien virtaamat pienenevät erittäin pieniksi ja osa uomista kuivuu kokonaan. Virtaamaolosuhteet ovat äärevöityneet Vantaanjoella äärimmilleen.

Vantaanjoen kalastuksenvalvonta on huonoa ja riittämätöntä joen kaikilla alueilla.

Lisätietoja Vantaanjoen tilanteesta löytyy "Vantaanjoki vuonna 2008"-raportista täältä

Teksti: Kari Stenholm
Kuvat: Kari Stenholm ja Olli Toivonen