Vesistöalueet

Karjaanjoen vesistö

Vanjoen vesistö
Hunsalanjoen Kosket

Palaa takaisin

Toiminta vuosina 1999-2008

Vanhat sivut

Istutukset

2008-

2003-2007

Media

Vantaanjoen jätevesipäästö mediassa

Nelosen uutisten juttu Glomsinjoen talkoista 6.9.2008

Liity jäseneksi

Voit vaihtaa ajatuksia virtaavista vesistä kaltaistesi seurassa. Saat apua lupien ja rahoituksen hakemiseen, talkooapua ja muiden kokemuksiin perustuvia neuvoja.

Jäseneksi pääset, kun ilmoitat yhteystietosi sihteerille ja maksat jäsenmaksun 10 euroa tilille FI8040061040081493. Kirjoita maksun lisätietoja kohtaan jäsenmaksu sekä nimesi ja s-postiosoitteesi/osoitteesi.

Karjaanjoen vesistö

Karjaanjoen vesistö on Uudenmaan suurin valuma-alueen ollessa 2045 neliökilometriä. Se arvioidaan merkittävimmäksi myös kalataloudellisesta näkökulmasta. Vesistö sijaitsee suurimmaksi osaksi Länsi-Uudellamaalla, mutta osakaistaleet ulottuvat Varsinais-Suomen ja Hämeen puolelle. Merestä latvoille on matkaa toista sataa kilometriä.

Karjaanjokea

Joki laskee Pohjanpitäjänlahteen Tammisaaren lähellä. Keskivirtaama laskupaikassa on 19,4 kuutiometriä sekunnissa. Virtaamia tasaa vesistön järvisyys, joka on 12,2 %. Suurimmat järvet ovat Lohjanjärvi ja Hiidenvesi, jotka ovat savisameita ja reheviä. Etenkin vesistön latva-osissa on lisäksi paljon kirkasvetisiä järviä, puroja ja jokia. Monet ovat lähdeperäisiä.

Karjaanjoen latvoja

Vesistön monipuolisuuden vuoksi siinä viihtyvät monenlaiset kalat siioista kuhiin. Karjaanjoen vesistössä on monia taimenkantoja. Osa niistä on istutettuja, mutta joukossa on myös lukuisia alkuperäiseksi uskottuja.

Vesistön neljä merkittävintä jokea ovat Pusulanjoki, joka laskee Lohjanjärven pohjoisosaan, Lopesta ja Karkkilasta Hiidenveteen tuleva Vanjoki-Saavajoki, Hiidenveden pohjoisosaan päättyvä Vihtijoki sekä Lohjanjärvestä mereen päätyvä Mustionjoki.

Lohjanjärvi ja Hiidenvesi ovat runsaat 30 metriä merenpinnan yläpuolella. Edellä mainittujen jokien lähtöalueet ovat toistasataa metriä meren pinnan yläpuolella. Jokialueilla onkin runsaasti koskia. Joet eivät ole kokonaan vapaita, vaan niissä on edelleen lukemattomia (vielä noin satakunta) nousuesteitä ja patoja. Näitä on niin jokien pääuomissa kuin niiden lukuisissa sivupuroissa.

Mustion pato

Entisaikaan vesistöön nousi merestä niin lohia kuin meritaimenia, mutta tämä päätyi, kun Mustionjoki padottiin. Lopullisesti kalojen kulku estyi 1950-luvulla.Patoja Mustionjoessa on neljä ja ne tarvitsisivat kalatien. Myös toutain kuului luontaiseen kalalajistoon. Merestä nousseita kaloja kuti mm. Lohjanjärven ja Hiidenveden välisissä virtapaikoissa Mustionjoen koskien lisäksi.

Nousu-esteiden lisäksi ongelmana on kuormitus. Metsäojituksista, maataloudesta sekä haja-kuormituksesta tulee Karjaanjoen vesistöön suuria määriä ravinteita ja lietettä ja mm. sinileväesiintymät ovat tavallisia. Karjaanjoen tilaa heikentää se, että noin 70 % sen virtavesiuomasta on joko ojitettua tai perattua.

Jäljellä olevista suurista ongelmista huolimatta tietoisuus niistä on lisääntynyt ja joitain parannustoimenpiteitä on saatu aikaiseksi. Esimerkiksi suojavyöhykkeiden ja saostusaltaiden määrä on silti vähäpätöinen todelliseen tarpeeseen verrattuna.

Rehevää jokivartta

Joenvarsissa on myös Natura-alueita. Esimerkiksi Mustionjoella on vielä jäljellä jokihelmisimpukkaa eli raakkua, joka ei pysty jatkamaan sukuansa ilman vaeltavia lohikaloja, sekä maailman suurin vuollejokisimpukan kanta. Vihtijoen latvoilla Sitinojalla on hieno laaksomainen Natura-suojeltu puronvarsinotko monine harvinaisine kasveineen.

Virtavesien hoitoyhdistys on arvioinut Karjaanjoen vesistön elvyttämisen erityisen tärkeäksi. Sen alueelle on mahdollista saada aikaiseksi yhtäältä monia järvialtaita sekä toisaalta lukemattomia jokia ja koskia käsittävä laaja vesistö- ja kalavaelluskokonaisuus. Monenlaisille kaloille ja niiden erilaisille kasvuvaiheille pystyttäisiin luomaan hyvät ja nykyistä paljon paremmat kutu- ja kasvupaikat. Tavoitteeksi olisi syytä ottaa myös mereen vaeltavan ja sieltä takaisin tulevan meritaimenen palauttaminen.

Virho on tehnyt monia toimenpiteitä Karjaajoen vesistön tilan ja kalakantojen edistämiseksi. Ne ovat käsittäneet nousuesteiden poistoja, kutupaikkojen luomista, poikasalueiden rakentamista sekä kestävän kalastuksen periaatteella toimivan Lopen Vastinkosken kalapaikan ylläpidon. Virho on myös myötävaikuttanut vesistön tilanteen parantamiseen tuomalla esiin julkisuudessa ja muissa yhteyksissä kuormitusongelmaa ja yleensä vesistöjen kunnostuksen tärkeyttä. Työtä on vielä paljon jäljellä ja kehitys on liian hidasta, mutta onneksi oikeansuuntaista.

Vastinkoskea


Teksti: Markus Penttinen
Kuvat: Aki Janatuinen



Listaa kaikki vesistön uutiset