Vesistöalueet

Vantaanjoen vesistö

Longinoja
Palojoki
Sveitsinpuro
Erkylänlukkojenpuro
Kylmäoja

Palaa takaisin

Toiminta vuosina 1999-2008

Vanhat sivut

Istutukset

2008-

2003-2007

Vantaanjoki mediassa

2015
2014
2013
2016

Nelosen uutisten juttu Glomsinjoen talkoista 6.9.2008

Liity jäseneksi

Voit vaihtaa ajatuksia virtaavista vesistä kaltaistesi seurassa. Saat apua lupien ja rahoituksen hakemiseen, talkooapua ja muiden kokemuksiin perustuvia neuvoja.

Jäseneksi pääset, kun ilmoitat yhteystietosi sihteerille ja maksat jäsenmaksun 10 euroa tilille FI8040061040081493. Kirjoita maksun lisätietoja kohtaan jäsenmaksu sekä nimesi ja s-postiosoitteesi/osoitteesi.

Vantaanjoen vesistö

ei kuvaa

Vantaanjoen vesistö on Karjaanjoen vesistön jälkeen Uudenmaan toiseksi suurin vesistö, valuma-alueen ollessa 1686 km². Vantaanjoen vesistö sijaitsee Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä Suomen tiheimmin rakennetulla alueella, jossa elää n. miljoona suomalaista.

ei kuvaa


Vantaanjoen vesistön valuma-alue ulottuu 14 kunnan alueelle:

Hausjärvi
Riihimäki
Hyvinkää
Nurmijärvi
Tuusula
Järvenpää
Kerava
Vantaa
Helsinki
Loppi
Vihti
Espoo
Mäntsälä
Sipoo

ei kuvaa

Vantaanjoen pääuoman pituus toista latvahaaraa pitkin mitattuna on n. 100 km, ulottuen Helsingin Vanhankaupunginkoskelta Hausjärven Erkylän- ja Lallujärveen.

ei kuvaa

Vantaanjoen pääuoman yläpään toinen latvahaara Selänoja ulottuu merestä yli 100 km päähän.

ei kuvaa


Vantaanjoen vesistön ylin näkyvä vesipinta on Lallujärveen puroyhteydessä olevalla Rutikka-nimisellä lammella Hausjärvellä 130 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Vantaanjoen kaikkien sivujokien ja –purojen yhteenlaskettu pituus on yli 300 km.

Vantaanjoen keskivirtaama on joen suulla n. 16 m³/s .

ei kuvaa


Vantaanjoen vesistön isoimpien uomien pituudet ovat:

Pääuoma n. 100 km
Keravanjoki 65 km
Luhtajoki 46 km
Palojoki 45 km
Lepsämänjoki 37 km
Ohkolanjoki 18 km
Tuusulanjoki 15
Kytäjoki 8 km
Paalijoki 8 km


ei kuvaa

Vantaanjoen virtaamavaihtelut ovat suuria johtuen vähäjärvisyydestä ja valuma-alueen tehokkaasta ojituksesta, sekä asutuskeskusten asfaltoiduilta alueilta ja katoilta Vantaanjokeen johdetuista sadevesiviemäreistä.

Kuivana aikana virtaama joen suulla voi olla alle 2 m³/s ja tulvien aikana jopa 170...300 m³/s (kesätulva vuonna 2004: 175 m³/s, kevättulva vuonna 1966: 317 m³/s).


ei kuvaa

Vantaanjoen vesistöön on vuosisatojen kuluessa rakennettu paljon patoja ja jokeen on johdettu valtavasti jätevesiä, sekä puhdistamattomina että puhdistettuina. Joen alkuperäistä uomaa on ruopattu, koko valuma-alue on tehokkaasti ojitettu ja asutuskeskusten hulevesiviemärit on johdettu suoraan Vantaanjokeen. Em. syistä luontaisesti lisääntyneet alkuperäiset vaelluskalakannat ovat tuhoutuneet ja joen arvostus on ollut huono. Huonoimmillaan Vantaanjoen vedenlaatu oli 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin Vantaanjoki oli varsinainen likaviemäri.

ei kuvaa

Viimeisenä 30 vuotena jäteveden puhdistus on parantunut ja vesistössä on tehty runsaasti kalataloudellisia kunnostuksia. Vantaanjoelle on perustettu myös Natura-alue vuollejokisimpukan ja saukon elinympäristön suojelemiseksi. Natura-alue ulottuu Nurmijärven Nukarinkoskelta Helsingin Vanhankaupunginkoskelle.

Viranomaisten ja Virhon tekemien kalataloudellisten kunnostusten vaikutus Vantaanjoen paikallisten- ja meritaimenten kutualueen laajentumisessa näkyy selvästi. Esim. meritaimenten kutualue on 20 vuoden aikana tehtyjen kalataloudellisten kunnostusten johdosta laajentunut Vantaankoskelta 17 km päässä merestä 95 km päähän merestä Vantaanjoen latvoille.

Viranomaisten tekemissä kunnostuksissa poistettiin ensin nousuesteitä ja ennallistettiin pääuoman ja Keravanjoen koskia. Sen jälkeen Virhon toimesta on rakennettu pääuomaan ja moniin sivujokiin ja –puroihin jätevesipäästöiltä ja muilta ongelmilta suojaan paljon kutusoraikkoja ja poikaskivikoita. Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES) on kunnostanut Krakanojaa ja Kylmäojaa Vantaalla ja Longinojaa Helsingissä. Aivan viime vuosina muutamat muutkin tahot ovat tehneet jonkin verran kalataloudellisia kunnostuksia Vantaanjoella. Tällainen taho on mm. Vantaan kaupunki, joka muutenkin on esimerkillisesti ryhtynyt nostamaan kuntalaisten tietoisuuteen Vantaan kaupungin alueella virtaavaa Vantaanjoen vesistöä.

Virho on runsaan 20 vuoden aikana kunnostanut Vantaanjoen vesistöä jonkin verran talkoillakin, mutta erityisen paljon ns. työllisyysprojektilla, joka on 15 vuoden ajan tehnyt suunnitelmallisesti kalataloudellisia täsmäkunnostuksia juuri niihin Virhon valitsemiin paikkoihin, joissa on hyvä vedenlaatu ja joista saadaan paras hyöty Vantaanjoen elvyttämisen kannalta. Vuosien mittaan työllisyysprojekti on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä yläjuoksun kunnissa Hausjärvellä, Lopella, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Mäntsälässä, Nurmijärvellä ja Tuusulassa. Talkookunnostuksia Virho on tehnyt Riihimäellä, Hyvinkäällä, Nurmijärvellä, Vantaalla ja Helsingissä.

Kunnostustoiminnan rinnalla Virho tekee laajaa vesistön tarkkailu-, suojelu-, valistus- ja tiedotustyötä, jolla kunnostuksien tuottama hyöty varmistetaan ja jolla laajennetaan Vantaanjoen vesistön kunnostuskelpoisen alueen kokoa. Virho on 18 vuotta kaivanut esiin mm. Vantaanjoen salattuja jätevesipäästöjä ja julkaissut niistä tietoja ja vaatinut parannusta kuntien vesilaitosten ja valvovien viranomaisten toimintaan, sekä tehnyt lausuntoja asiasta. Pikkuhiljaa Vantaanjoen kuntien vesilaitokset ja viranomaiset ovat myös parantaneet toimintaansa ja jätevesipäästöt ovat vähenemässä.

Virho on systemaattisesti tiedottanut myös Vantaanjoen vesistön muista isoista ongelmista ja vaatinut parannusta niihin, tehnyt niistä paljon lausuntoja ja työskennellyt aktiivisesti niiden vähentämiseksi ja pikkuhiljaa myös muita Vantaanjoen ongelmia on saatu vähennettyä. Vantaanjoen vesistö on elvytetty Suomenlahden parhaaksi taimenvesistöksi, jossa paikalliset taimenet lisääntyvät eri puolilla yli 300 km pitkää uomapituutta ja meritaimenet yli 200 km pitkällä meriyhteydessä olevalla uomaosuudella. Meritaimenet lisääntyvät ylimmillään 95 km päässä merestä.

Yläjuoksun kaikki taimenet, sekä paikalliset- että meritaimenet, ovat nykyään luonnonkudusta peräisin. Alajuoksun taimenet ovat pääosin istutettuja taimenia, koska Vantaan kaupunki istuttaa niitä Vantaanjokeen ja Helsinki joen edustan merialueelle. Ylimmillään taimenia on istutettu viime vuosina Vantaankoskelle 17 km päähän merestä.

Virhon yläjuoksulle jätevesiltä ja muilta ongelmilta suojaan rakentamilla kutupaikoilla taimenen kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat viime vuosina olleet erittäin hyviä, monissa paikoissa 40-150 kpl/100 m², parhaimmillaan jopa yli 200 kpl/100 m².

Alajuoksulla taimenen luonnonkudusta syntyneiden kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat olleet vuodesta toiseen pienempiä kuin yläjuoksulla, parhaimmillaankin vain n. 20 kpl/100 m², poikkeuksena kuitenkin hienosti kunnostettu ja elpynyt Longinoja Helsingissä, jossa viime vuosina on ollut hyviä 66-95 kpl/100 m² kesänvanhojen poikasten tiheyksiä. Yllättäen myös kymmeniä vuosia Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoainepäästöjen rasittamana olleella Kylmäojalla Vantaalla on viime vuosina ollut hyviä poikastiheyksiä yhdellä paikalla, jossa kesänvanhoja poikasia on löytynyt jopa yli 100 kpl/100 m²

ei kuvaa

Vaikka Vantaanjoen vesistö on jo elvytetty Suomanlahden parhaaksi taimenveistöksi, Vantaanjoella on silti edelleen isoja ongelmia, joista isoimmat ovat:

Verkkokalastus joen edustan merialueella taimenen ja lohen kutunousun aikana. Mm. Kruunuvuorenselän verkkokalastus alkoi perinteisesti vuosittain 15.9., juuri taimenen ja lohen vilkkaimpaan nousuaikaan. Viime vuosina Kruunuvuorenselän verkkokalastuksen alkua on hieman siirretty niin, että se alkaa nykyisin 30.9., mikä on edelleen liian aikaisin.

ei kuvaa

Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö ja sen patorakenteet haittaavat vaelluskalojen nousua Vantaanjokeen. Voimalaitoksen käyttö haittaa myös kalojen laskeutumista joesta mereen, josta merkkinä voimalaitoksen alapuolelta suvannosta löytyy turbiinin katkomia ankeriaita kesäaikaan. Joesta mereen laskeutuvien taimen- ja lohismolttien mahdollista vahingoittumista Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen turbiinissa ei ole tutkittu.

Yhdessä voimalaitoksen käytön kanssa vaelluskalojen nousua Vantaanjokeen ovat haitanneet Vanhankaupunginkosken huonot kalastusjärjestelyt, joita on viime vuosina kuitenkin parannettu oikeaan suuntaan.

ei kuvaa

Vaikka jätevesipäästöt ovat pikku hiljaa vähentyneet, kuntien jätevesiverkkojen pumppaamoilta ja puhdistamoilta tapahtuu joka vuosi runsaasti puhdistamattoman jäteveden päästöjä Vantaanjoen vesistöön ja joen edustan merialueelle. Jätevesipäästöt aiheuttavat kala- ja eliöstökuolemia ja huonontavat veden hygieenistä tilaa, sekä rehevöittävät jokea ja Itämerta.

Maataloudesta huuhtoutuu ravinteita ja kiintoainesta Vantaanjokeen ja edelleen Itämereen. Vantaanjoella ravinne- ja kiintoainesten huuhtoutuminen maatalousmailta vesistöön johtuu suurelta osin myös maataloudesta riippumattomista syistä. Asutuskeskuksista Vantaanjokeen suoraan johdetut hulevesiviemärit aiheuttavat asutuskeskusten alapuolella pahoja tulvia, jotka nostavat tulvaveden alapuolisille pelloille, jolloin ravinteita ja kiintoainesta huuhtoutuu vesistöön.

Valuma-alueen soiden, metsien ja peltojen tehokas ojitus ja asutuskeskuksista suoraan Vantaanjokeen johdetut hulevesiviemärit aiheuttavat vähäjärvisellä joella kovien sateiden aikaan pahoja tulvia. Em. syy estää myös sade- ja sulamisvesien imeytymisen maaperään, josta vesi tasaisesti valuisi uomiin virtaamia tasaten. Vähäsateisina aikoina Vantaanjoen uomien virtaamat pienenevät erittäin pieniksi ja osa uomista kuivuu kokonaan. Virtaamaolosuhteet ovat äärevöityneet Vantaanjoella äärimmilleen.

Vantaanjoen kalastuksenvalvonta on perinteisesti ollut huonoa ja riittämätöntä joen lähes kaikilla alueilla. Parina viime vuotena se on hieman parantunut, mutta on edelleen riittämätöntä.

ei kuvaa

Virho on arvioinut Vantaanjoen Suomenlahden potentiaalisimmaksi meritaimenjoeksi, jossa tehtävällä meritaimenten auttamistyöllä nopeimmin ja tehokkaimmin voidaan auttaa Suomenlahden uhanalaisia meritaimenia. Arvionsa perusteella Virho on valinnut Vantaanjoen Suomenlahden uhattujen meritaimenkantojen ensisijaiseksi auttamiskohteeksi.

Virhon tekemässä meritaimenjokien potentiaalisuuden arvioinnissa Vantaanjoki nousi potentiaalisimmaksi monestakin syystä.

Vantaanjoen yli 200 km pitkä meriyhteydessä oleva nousuesteetön uomapituus on pisin kaikki Suomenlahden joet huomioiden.

ei kuvaa

Vantaanjoella on paljon luontaisesti lisääntyviä mahdollisesti alkuperäisiä ja istutettuja vanhoja taimenkantoja, sekä myös uusia istutettuja kantoja. Myös merivaelluksen tehneet taimenet eli meritaimenet lisääntyvät Vantaanjoen monilla koskilla.

ei kuvaa

Ylimmillään meritaimenet lisääntyvät nykyisin 95 km päässä merestä ja lohet 60 km päässä merestä sijaitsevilla pääuoman koskilla. Yli 80 km päässä merestä tapahtuvasta meritaimenten kudusta kuvattu video löytyy täältä.

ei kuvaa

Arvioinnin yhteydessä todettiin lisäksi, että elinvoimaisen, luontaisesti lisääntyvän meritaimenkannan palauttaminen Suomen tiheimmin asutulla alueella sijaitsevaan jokeen on näkyvä ja paras mahdollinen esimerkki myös muiden jokien meritaimenkantojen elvyttämisen puolesta.

ei kuvaa

Virho on tehnyt ja tekee jatkossakin kalataloudellisia kunnostuksia ja laajaa suojelutyötä Vantaanjoen vesistössä.

ei kuvaa

Virholla oli Keravanjoella oma mätihautomo, jossa Vanhankaupunginkoskelta pyydystettyjen taimen- ja joskus myös lohiemojen mädistä haudottiin poikasia, joita istutettiin taimenista ja lohista tyhjiin vesistönosiin eri puolille Vantaanjoen vesistöä. Joskus istutettiin myös Ingarskilanjoen taimenen mädistä haudottuja poikasia, kun emokaloja ei saatu riittävästi. Virho istutti Vantaanjoen vesistöön viimeisen kerran vuonna 2008.

Virholla on edustajia monessa organisaatioissa, joissa Vantaanjoen asioita hoidetaan. Virho edistää kestäviä kalastuksen- kalanvedenhoitotapoja, sekä valuma-alueen hoitoa Vantaanjoella tiedottamalla niistä lehdissä, radiossa, televisiossa sekä erilaisissa tilaisuuksissa ja mm. keskustelupalstoilla internetissä.

Virho on koko ajan aktiivisessa kanssakäymisessä viranomaisten kanssa ja pyrkii yhdessä viranomaisten ja kaikkien joen kunnostamisesta kiinnostuneiden tahojen kanssa edistämään vesiluonnon kestävää hoitoa Vantaanjoella.

Virho julkaisee vuosittaista Vantaanjoki-raporttia Vantaanjoen tilasta, sekä kannanottoja Vantaanjoen puolesta.

Virho seuraa ja informoi Vantaanjoen ongelmista ja elpymisestä ja neuvottelee suoraan Vantaanjoelle vahinkoa aiheuttavien tahojen kanssa.

ei kuvaa
Virhon tavoitteena on mahdollisimman lähelle alkuperäistä luonnontilaa palautettu Vantaanjoen vesistö.

Teksti: Kari Stenholm
Kuvat: Kari Stenholm ja Aki Janatuinen



Listaa kaikki vesistön uutiset