Vesistöalueet

Vantaanjoen vesistö

Longinoja
Palojoki
Sveitsinpuro
Erkylänlukkojenpuro
Kylmäoja

Palaa takaisin

Toiminta vuosina 1999-2008

Vanhat sivut

Istutukset

2008-

2003-2007

Media

Vantaanjoen jätevesipäästö mediassa

Nelosen uutisten juttu Glomsinjoen talkoista 6.9.2008

Liity jäseneksi

Voit vaihtaa ajatuksia virtaavista vesistä kaltaistesi seurassa. Saat apua lupien ja rahoituksen hakemiseen, talkooapua ja muiden kokemuksiin perustuvia neuvoja.

Jäseneksi pääset, kun ilmoitat yhteystietosi sihteerille ja maksat jäsenmaksun 10 euroa tilille FI8040061040081493. Kirjoita maksun lisätietoja kohtaan jäsenmaksu sekä nimesi ja s-postiosoitteesi/osoitteesi.

Vantaanjoen vesistö

ei kuvaa

Vantaanjoen vesistö on Karjaanjoen vesistön jälkeen Uudenmaan toiseksi suurin vesistö, valuma-alueen ollessa 1686 km². Vantaanjoen vesistö sijaitsee Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä Suomen tiheimmin rakennetulla alueella, jossa elää n. miljoona suomalaista.

ei kuvaa


Vantaanjoen vesistön valuma-alue ulottuu 14 kunnan alueelle:

Hausjärvi
Riihimäki
Hyvinkää
Nurmijärvi
Tuusula
Järvenpää
Kerava
Vantaa
Helsinki
Loppi
Vihti
Espoo
Mäntsälä
Sipoo

ei kuvaa


Vantaanjoen pääuoman pituus toista latvahaaraa pitkin mitattuna on n. 100 km, ulottuen Helsingin Vanhankaupunginkoskelta Hausjärven Erkylän- ja Lallujärveen.

Vantaanjoen pääuoman yläpään toinen latvahaara Selänoja ulottuu merestä yli 100 km päähän.

Vantaanjoen vesistön ylin näkyvä vesipinta on Lallujärveen puroyhteydessä olevalla Rutikka-nimisellä lammella Hausjärvellä 130 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Vantaanjoen kaikkien sivujokien ja –purojen yhteenlaskettu pituus on yli 300 km.

Vantaanjoen keskivirtaama on joen suulla n. 16 m³/s .

ei kuvaa

Vantaanjoen vesistön isoimpien uomien pituudet ovat:

Pääuoma n. 100 km
Keravanjoki 65 km
Luhtajoki 46 km
Palojoki 45 km
Lepsämänjoki 37 km
Ohkolanjoki 18 km
Tuusulanjoki 15
Kytäjoki 8 km
Paalijoki 8 km


ei kuvaa


Vantaanjoen virtaamavaihtelut ovat suuria johtuen vähäjärvisyydestä ja valuma-alueen tehokkaasta ojituksesta, sekä asutuskeskusten asfaltoiduilta alueilta ja katoilta Vantaanjokeen johdetuista sadevesiviemäreistä.

Kuivana aikana virtaama joen suulla voi olla alle 2 m³/s ja tulvien aikana jopa 170...300 m³/s (kesätulva vuonna 2004: 175 m³/s, kevättulva vuonna 1966: 317 m³/s).

ei kuvaa

Vantaanjokeen on vuosisatojen kuluessa rakennettu monia patoja ja jokeen on johdettu jätevesiä. Joen alkuperäistä uomaa on ruopattu useita kertoja, koko valuma-alue on tehokkaasti ojitettu ja asutuskeskusten hulevesiviemärit on johdettu suoraan Vantaanjokeen. Em. syistä luontaisesti lisääntyneet alkuperäiset vaelluskalakannat ovat tuhoutuneet ja joen arvostus on ollut huono. Huonoimmillaan Vantaanjoen vedenlaatu oli 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin Vantaanjoki oli varsinainen likaviemäri.

ei kuvaa

Kahtena viimeisenä vuosikymmenenä Vantaanjoen tila on parantunut mm. tehokkaamman jätevedenpuhdistuksen ansiosta. Tänä aikana Vantaanjoella on tehty runsaasti kalataloudellisia kunnostuksia. Patoja on purettu ja ohitettu erilaisilla kalatiejärjestelyillä. Vantaanjoen uusien vaelluskalakantojen luominen on hyvässä vauhdissa. Vantaanjoelle ollaan perustamassa myös Natura-aluetta, joka ulottuu Nurmijärven Nukarinkoskelta Helsingin Vanhankaupunginkoskelle.

ei kuvaa

Elpymisestä huolimatta Vantaanjoella on edelleen pahoja ongelmia, joista pahimmat ovat:

Verkkokalastus joen edustan merialueella taimenen ja lohen kutunousun aikana. Kruunuvuorenselän verkkokalastus alkaa vuosittain 15.9., juuri taimenen ja lohen vilkkaimpaan nousuaikaan.

ei kuvaa

Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö ja sen patorakenteet haittaavat vaelluskalojen nousua Vantaanjokeen. Voimalaitoksen käyttö haittaa myös kalojen laskeutumista joesta mereen, josta merkkinä voimalaitoksen alapuolelta suvannosta löytyy turbiinin katkomia ankeriaita kesäaikaan. Joesta mereen laskeutuvien taimen- ja lohismolttien mahdollista vahingoittumista Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen turbiinissa ei ole tutkittu.

Yhdessä voimalaitoksen käytön kanssa vaelluskalojen nousua Vantaanjokeen ovat haitanneet Vanhankaupunginkosken huonot kalastusjärjestelyt, joita on viime vuosina kuitenkin koko ajan parannettu.

ei kuvaa

Kuntien jätevesiverkkojen pumppaamoilta ja puhdistamoilta tapahtuu joka vuosi runsaasti puhdistamattoman jäteveden päästöjä, jotka aiheuttavat kala- ja eliöstökuolemia ja huonontavat veden hygieenistä tilaa, sekä rehevöittävät jokea ja Itämerta.

Maataloudesta huuhtoutuu ravinteita ja kiintoainesta Vantaanjokeen ja edelleen Itämereen. Vantaanjoella ravinne- ja kiintoainesten huuhtoutuminen maatalousmailta vesistöön johtuu suurelta osin myös maataloudesta riippumattomista syistä. Asutuskeskuksista Vantaanjokeen suoraan johdetut hulevesiviemärit aiheuttavat asutuskeskusten alapuolella pahoja tulvia, jotka nostavat tulvaveden alapuolisille pelloille, jolloin ravinteita ja kiintoainesta huuhtoutuu vesistöön.

Valuma-alueen soiden, metsien ja peltojen tehokas ojitus ja asutuskeskuksista suoraan Vantaanjokeen johdetut hulevesiviemärit aiheuttavat vähäjärvisellä joella kovien sateiden aikaan pahoja tulvia. Em. syy estää myös sade- ja sulamisvesien imeytymisen maaperään, josta vesi tasaisesti valuisi uomiin virtaamia tasaten. Vähäsateisina aikoina Vantaanjoen uomien virtaamat pienenevät erittäin pieniksi ja osa uomista kuivuu kokonaan. Virtaamaolosuhteet ovat äärevöityneet Vantaanjoella äärimmilleen.

Vantaanjoen kalastuksenvalvonta on huonoa ja riittämätöntä joen kaikilla alueilla.

ei kuvaa

Virho on arvioinut Vantaanjoen Suomenlahden potentiaalisimmaksi meritaimenjoeksi, jossa tehtävällä meritaimenten auttamistyöllä nopeimmin ja tehokkaimmin voidaan auttaa Suomenlahden uhanalaisia meritaimenia. Arvionsa perusteella Virho on valinnut Vantaanjoen Suomenlahden uhattujen meritaimenkantojen ensisijaiseksi auttamiskohteeksi.

Virhon tekemässä meritaimenjokien potentiaalisuuden arvioinnissa Vantaanjoki nousi potentiaalisimmaksi monestakin syystä.

Vantaanjoen yli 200 km pitkä nousuesteetön uomapituus on pisin kaikki Suomenlahden joet huomioiden.

Vantaanjoella on paljon luontaisesti lisääntyviä mahdollisesti alkuperäisiä ja istutettuja vanhoja taimenkantoja. Myös merivaelluksen tehneet taimenet lisääntyvät Vantaanjoen monilla koskilla.

ei kuvaa

Ylimmillään meritaimenet lisääntyvät nykyisin yli 95 km päässä merestä ja lohet 60 km päässä merestä sijaitsevilla pääuoman koskilla. Yli 80 km päässä merestä tapahtuvasta meritaimenten kudusta kuvattu video löytyy täältä.

Vantaanjoella on nousuesteiden alapuolella yli 20 ha vaelluskalojen lisääntymiseen soveltuvia kunnostettuja, tai luonnonvaraisia koskialueita.

Arvioinnin yhteydessä todettiin lisäksi, että elinvoimaisen, luontaisesti lisääntyvän meritaimenkannan palauttaminen Suomen tiheimmin asutulla alueella sijaitsevaan jokeen on näkyvä ja paras mahdollinen esimerkki myös muiden jokien meritaimenkantojen elvyttämisen puolesta.

Virho on tehnyt ja tekee jatkossakin kalataloudellisia kunnostuksia eri puolilla Vantaanjoen vesistöä.

ei kuvaa

Virholla oli Keravanjoella oma mätihautomo, jossa Vantaanjoen taimen- ja joskus myös lohiemojen mädistä haudottiin poikasia, joita istutettiin taimenista ja lohista tyhjiin vesistönosiin eri puolille Vantaanjoen vesistöä. Vantaanjokeen istutettiin toistaiseksi viimeisen kerran vuonna 2008. Tällä hetkellä seurataan taimenien ja lohien luonnonlisääntymisen kehittymistä.

Virholla on edustajia monessa organisaatioissa, joissa Vantaanjoen asioita hoidetaan. Virho edistää kestäviä kalastuksen- kalanvedenhoitotapoja, sekä valuma-alueen hoitoa Vantaanjoella tiedottamalla niistä lehdissä, radiossa, televisiossa sekä erilaisissa tilaisuuksissa ja mm. keskustelupalstoilla internetissä.

Virho on koko ajan aktiivisessa kanssakäymisessä viranomaisten kanssa ja pyrkii yhdessä viranomaisten ja kaikkien joen kunnostamisesta kiinnostuneiden tahojen kanssa edistämään vesiluonnon kestävää hoitoa Vantaanjoella.

Virho julkaisee vuosittaista Vantaanjoki-raporttia Vantaanjoen tilasta, sekä kannanottoja Vantaanjoen puolesta.

Virho seuraa ja informoi Vantaanjoen ongelmista ja elpymisestä ja neuvottelee suoraan Vantaanjoelle vahinkoa aiheuttavien tahojen kanssa.

ei kuvaa
Virhon tavoitteena on mahdollisimman lähelle alkuperäistä luonnontilaa palautettu Vantaanjoen vesistö.

Teksti: Kari Stenholm
Kuvat: Kari Stenholm ja Aki Janatuinen



Listaa kaikki vesistön uutiset