Kuva: Kari Stenholm

Vantaanjoki vuonna 2012-raportti on julkaistu.

Raportin mukaan Vantaanjoen vesistö jatkaa hidasta elpymistään, vaikka isoja ongelmia on edelleen paljon.

Vuonna 2012 Vantaanjoen vesistöön nousi runsaasti meritaimenia. Todennäköisesti eniten koko tunnetun ja raportoidun historian aikana.

Paikallisten taimenten kutuhavaintoja tehtiin runsaasti eri puolilla vesistöä. Meritaimenten kutuhavaintoja tehtiin runsaasti vesistön alajuoksulla, sekä yli 80 km päässä merestä vesistön yläjuoksulla sivujoissa ja –puroissa. Ylimmillään meritaimenen kutuhavaintoja tehtiin 95 km päässä merestä pääuomassa Riihimäen Käräjäkoskella.

Vantaanjokeen nousseiden lohien määrä oli hieman suurempi kuin edellisenä vuotena, jolloin se oli huomattavasti pienempi kuin muutamana aikaisempana vuotena.

Luonnonkudusta syntyneitä taimenen poikasia löydettiin hyvin eri puolilta Vantaanjoen vesistöä vuonna 2012 tehdyissä sähkökoekalastuksissa. Parhaiten niitä löytyi jätevesipäästöiltä suojassa olevilta kunnostetuilta sivujoilta, –puroilta ja pääuoman latvoilta jätevesipäästöpaikkojen yläpuolelta, sekä Nukarinkoskelta, jossa pitkän koskialueen hapettava vaikutus pitää happipitoisuuden hyvänä yläpuolella tapahtuneista jätevesipäästöistä huolimatta.

Kuva: Olli Toivonen
Kuvassa vuoden 2011 kudusta peräisin olevia taimenen yksikesäisiä poikasia, nollikkaita (0+-ikäisiä), joita löytyi parhaiten jätevesipäästöiltä suojassa olevilta kunnostetuilta paikoilta.

Elpymisestä huolimatta Vantaanjoella on edelleen paljon isoja ongelmia. Vuonna 2012 isot ongelmat säilyivät pääosin ennallaan. Jätevesipäästöt kuitenkin vähentyivät sekä Vantaanjoen vesistöön, että Vantaanjoen suun edustan merialueelle.

Vantaanjoki vuonna 2012-raportti löytyy kokonaisuudessaan
täältä.

Teksti: Kari Stenholm
Kuvat: Kari Stenholm ja Olli Toivonen